Sähköjänis - päätaso

Sähköjänis oli 1990-luvulla helsinkiläinen progressiivista heavy hard-rockia soittava yhtye.

Historia

Sähköjänis-yhtye syntyi alunperin Helsingin Oulunkylässä järjestetyissä puutarhajuhlissa 1995, jossa basisti/kitaristi/laulaja Pirkka Kärenlampi ja kitaristi/kosketinsoittaja/laulaja Tuomas Mennola olivat juhlimassa. Bailuissa bändin ensimmäiseksi rumpaliksi värvättiin samoin paikalla ollut hämeenlinnalaisen Firestone-yhtyeen entinen heavyrumpali Kimmo Luoma, jonka tuplabassarisetistä noin puolet oli viimeksi nähty Hämeenlinnassa ja toisesta setinpuoliskosta ei kenelläkään ollut minkään valtakunnan tietoa.

Loppujen lopuksi puoletkaan rummuista eivät koskaan löytäneet tietään Helsinkiin, joten edessä oli ensimmäinen miehistönvaihdos ennen ensimmäisiä treenejä tai ensimmäisenkään biisin tekemistä. Ensimmäinen rumpali ei vieläkään tiettävästi ole räjähtänyt.

Treenikämppää odotellessa Tuomas etsiytyi teatterialalle soittamaan lettipäisenä viikinkinä siiderihuuruisessa revyyssä nimeltään "Pamaus 500", joka esitettiin Viipurin pamauksen 500-vuotisjuhlassa. Revyyvastuuttomaksi oli itsensä nakittanut kitaristi/laulaja Mikko Rinne, joka hyperbelinmuotoisesta musiikkitaustastaan huolimatta ei ollut koskaan soittanut heavyorkesterissa, vaikka olikin levyttänyt speed-metal -version kappaleesta "Lambada". Kotisiiderin loputtua Mikko oli juotattanut itsensä bändiin.

Samassa tilaisuudessa uudeksi rumpaliksi päätyi Tero Valkonen, joka ei ollut koskaan soittanut bändissä eikä hänkään omistanut rumpuja. Tero oli kirjoittanut sanoituksia mm. mainiolle yhtyeelle nimeltään Rivendell ja Teron myöhempiä kirjoituksia onkin huomattava osa suomalaisista saanut tilaisuuden lukea.

Treenikämppä saatiin kuitenkin alle, ja ensimmäiset treenit pidettiin hieman ennen vappua 1996. Rummutkin järjestyivät lainaan - miten, se on hyvä kysymys. Ensimmäisissä treeneissä kuului soittaa "Paranoid", koska se saattaa mennä hyvinkin, ja jos ei mene niin sehän kuitenkin vain "Paranoid". Myös Judas Priestin "Parental Guidance" kuului ensimmäisiin yhtyeen soittamiin kappaleisiin.

Kaikesta edellämainitusta huolimatta omiakin kappaleita alkoi vähitellen syntyä, eikä yhtyeen musiikillinen linja ollutkaan sen koommin enää määriteltävissä. Yhtyeen ensimmäinen oma kappale oli nimeltään "Out of the Night".

Bändin ensimmäinen keikka oli Mäkelänrinteen vappuaaton aaton bileissä vajaalla kokoonpanolla, koska Pirkka oli omilla harharetkillään. Bändi soitti unplugged-keikan akustisilla kitaroilla, ja Tero hakkasi bongorumpua.

Tämän jälkeen bändi tahkosi vuoden verran tavaraa kellarissa. Biiisejä kertyi keikkasetin verran.

Talven aikana yhtyeen työniminä esiintyivät mm. "Hermes Trismegistus", "Rearden Metal", "Duck" - tarkoituksena oli tehdä järjestyksessä teemalevyt nimeltään "What the Duck?" sekä "Get the Duck Out of Here!" - sekä lisäksi yhtyeen työniminä esiintyivät "Toxic Waist", "Rock-Fort" sekä "Silver Screen", josta tuli sittemmin Pirkan sanoittamana yhtyeelle kappale "Lumisadetta". Kaksi ensimmäistä keikkaa bookattiin kuitenkin nimellä "Moose" eli "Hirvi".

Tero ei ollut kuitenkaan kiinnostunut raskaasta kiertue-elämästä, ja edessä oli (jälleen kerran) uuden rumpalin etsiminen. Bändin kohtaloa pohdittaessa päätettiin myös jättää vanha konsepti sekä sanoittaa tuleva materiaali suoraan suomenkielelle sekä kääntää pariin kiinnostavimpaan vanhaan biisiin suomenkielinen teksti.

Bändin jäännökset väljähtyivät Kappelin terassilla kesäkuussa 1997. Mikko bongasi, että terassin toisessa päässä istui hänen vanha tuttunsa kitaristi/basisti/rumpali/chapman stickisti/laulaja/kosketinsoittaja JJazz, joka tuli sitten poikien pöytään moikkaamaan pienen kaksisuuntaisen kännykkäpilailun jälkeen. Mikko kysyi JJazzilta josko häntä kiinnostaisi rumpujen soitto yhtyeessä. JJazz kaivoi kalenterinsa esille ja samalla sovittiin ensimmäiset treenit uudella kokoonpanolla.

Bändin nimi oli siis ollut tähän asti Hirvi, mutta se muutettiin muotoon Sähköjänis, koska Hirvi-nimimen bändi löytyi jo Kotosuomesta. Bändi jatkoi uudella konseptilla mennen kellariin treenaamaan. Kesän 1997 - kevään 1998 aikana syntyi erittäin paljon uutta materiaalia, jota treenattiin miehistön päivätöiden ja opiskelujen lomassa.

Toukokuussa 1998 bändi mikitti treenikämppänsä ja tartutti sähkömagneettiseen muotoonsa kolme kappaletta ja toistakymmentä minuuttia omaa musiikkiaan käsittävän ensimmäisen CD:nsä "Älä jänistä!". Demo miksattiin kesäkuun alussa 1998 ja lähetettiin eri puolille Suomen musiikkimaailmaa. Kyseinen demo poikikin bändille mukavasti työtä, joten kesällä 1998 pääsi joukkue vihdoin esittelemään taitojaan suuren yleisön eteen. Kesän aikana tulikin sitten heitettyä lukuisia keikkoja.

Talvi 1998-1999 menikin sitten uusia biisejä tehdessä ja vanhoja soitellessa. Sähköjänis teki myös paljon päivätöitä palkkansa eteen, mutta treenejä päästiin kuitenkin vetämään aina silloin kun kaikki olivat samaan aikaan Suomessa (eli ei ainakaan liian usein!).

Touko-kesäkuussa 1999 Sähköjänis sulkeutui studioon äänittämään toista levyään, joka miksattiin loppuun kesäkuussa. Levyn nimeksi tuli "Kitarat kaniin!", joka laitettiin taas matkaan maailmalle. Kesän 1999 aikana heitettiin keikkoja ympäri Helsinkiä ja yhtye havaitsi oman soittovarmuutensa myös livetilanteissa kasvaneen eksponentiaalisesti. Yhtyeelle tuntui myös pikku hiljaa kehittyneen oma, tunnistettava "soundi", joka johtui puhtaasti kolmen vuoden tiukasta yhteistyöstä.

Talvi 1999-2000 meni treenikämpällä uusia biisejä treenatessa. Valitettavasti eräiden treenien jälkeen rumpali räjähti ja kitaroitakaan ei saatu vedettyä kanista ulos, joten pillit jouduttiin laittamaan pussiin, ja siellä ne ovatkin pysytelleet siitä päivästä saakka.

Kaikki jäsenet ovat kuitenkin jatkaneet aktiivista uraansa musiikin parissa: Tuomas on nähty Laupias Tuoni -bändissä koskettimena ja taustalaulajana sekä IV A -bändin riveissä basson varressa; Mikko vaikuttaa stadion-rokkia soittavassa MissBehaving-bändissä kitaristina; Pirkka pelaa shakkia sekä laulaa ja soittaa kitaraa Alakerta-bändissä ja JJazz tekee yhden miehen JJazz -bändissään uutta musiikkiaan.

Jäsenet esittäytyvät

Ohessa pikaesittely jäsenistä.

Pirkka Kärenlampi soitin basso, laulu harrastukset shakki, liikuntaharrastuksen aloittamisen harkitseminen musiikkisuosikit KISS, Dimitri Shostakovitsch linkkivinkki Pohjois-Korean Uutistoimisto

Tuomas Mennola soitin kitara, koskettimet, laulu harrastukset kampelahuumori, purjehtiminen, väkisinhiihtäminen musiikkisuosikit muuttuu ainakin kolme kertaa päivässä mielentilan mukaan, mutta ainakin Iron Maiden ja Jean Sibelius linkkivinkki -

JJazz soitin rummut, lautaset, lyömäsoittimet, laulu harrastukset purjelautailu, rullalautailu, rullaluistelu, polkupyöräily, kirjallisuus, basso, kitara, Chapman Stick, progeilu sekä muut hämärät liikuntaharrastukset musiikkisuosikit mm. Rush, Yes, Genesis, Marillion, Dream Theater ja kaikki muu hyvä musiikki mitä maailmaan kyllä mahtuu Mozartin ja Metallican välimaastoihin linkkivinkki Bruno Maximus

Mikko Rinne soitin kitara, laulu harrastukset skimbaaminen, vesi- ja tasamaahiihto, surffaus, lenkkeily, pyöräily, rullaluistelu, veneily, sukellus, tennis musiikkisuosikit Y. U. P., CMX, Don Huonot, Sielun Veljet, Allan Holdsworth, Steve Morse (Dixie Dregs), Rush, Kaj Stenvall, Yes, Genesis, ELP, King Crimson, Mahavishnu Orchestra, Magnus Lindberg linkkivinkki Hiromi's concert guide for Tokyo

Sähköjänis keskimäärin

Keskimäärin Sähköjäniksen jäsen osasi soittaa kitaraa (4 kpl), oli diplomi-insinööri (2 kpl), on opiskellut tai opiskelee Espoon Teknillisessä Korkeakoulussa (3 kpl), käytti alkoholia (3 kpl), omasi asuntovelkaa (3 kpl), peseytyi säännöllisesti (ainakin puolet), oli joskus istunut liikkuvan ajoneuvon kyydissä (4 kpl) sekä piti itseään huumorintajuisena (kaikki).

Sähköjänis-tuotanto

Bändi ehti julkaista uransa aikana kaksi CD:tä:

Älä jänistä! (1998)

Kitarat kaniin! (1999)

Sähköjänis kiittää

Haluamme kiittää vilpittömästi seuraavia ihmisiä, jotka edistivät musiikillista uraamme tarjoamalla meille korvaamatonta apuaan juuri silloin kun sitä todella tarvittiin.

Lämmin kiitos: DJ Borzin, DJ Bunuel - biitti; Markku Heikkilä - tekniikka; Sirpa Joukainen - upeat valokuvat; Jukka Junttila - rehellinen arvostelu; Petri Kakko - tekniikka; Katja Kavilo, Maria Kelter - keikat; Erkka Korhonen - tekniikka; Jetta Kuitunen, Susanna Leinonen - keikat; Pietari Leppänen - bassokaappi; Robin Llaurén - ett fint försök att lobbera oss; Satu Morri - keikat; Tuija Mäkinen - keikat; Progevaari - rehellinen arvostelu; Kirsikka Saalas - keikat; Jari Saramäki - basso; Teletapit - lauantaiaamujemme ilo; Atro Tossavainen - kitarakaapin ikuisuuslaina; Tero Valkonen - hyvä ihminen; Weijo - lähes melkein keikka ennen kuin hänen ravintolansa jyrättiin maan tasalle; hienot kaverimme sekä kaikki te, jotka olette olleet mukana keikoillamme pitämässä hauskaa!

Mitä mieltä muut olivat meistä?

"Psychedelic groove and nervous passion meet in this bands material."

- COLOSSUS v. 2000

Soundi 11/1998 ja Demosetä Jukka Junttila oli seuraavaa mieltä ensimmäisestä demostamme:

Sähköjänis - Älä Jänistä!

Pirkka Kärenlampi (b, v), Tuomas Mennola (g, kb, v), JJazz (d), 
Mikko Rinne (g, v) 

Saatteessa mainitaan sana proge, joka osin kyllä kuvaa tätä ja osin ei. 
Biisit ovat tolkuttoman pitkiä ja niissä on näitä soittajaystävällisiä osia 
ja  kikkoja. Sävellysten temppuilu käy välillä itsetarkoitukselliseksi. 
Soittoon  perusvalmiudet kavereilla kyllä on, mutta kaikkia kuvioita ei 
saada riittävän kevyesti kuljetettua läpi. Drive on vielä hiukan hakusessa 
ja paikoitellen orastava sellainen latistuu kasaan. Kokonaisuutta pitäisi 
saada jotenkin kevennettyä. Pinon puolenvälin tietämissä.

COLOSSUS-lehti no. 7, 2/1998 oli seuraavaa mieltä ensimmäisestä demostamme:

Sähköjänis - Älä Jänistä!

Pirkka - basso. Tuomas - kitara, koskettimet, laulu. JJazz - rummut. Mikko - 
kitara, laulu. 

   Sähköjänis on Stadista ja ollut koossa vuoden verran. Uunituore
demo-CD saapui Vaarin postilaatikkoon parahiksi juuri ennen lehden
painoon menoa. 
   Biiseistä kuultaa oitis läpi kova, vakava yrittäminen, jolla on ikävä
taipumus muuttua kuulijan korvassa pateettiseksi. Puhun nyt lähinnä
sanoituksista, joiden paatos käy välillä ylitsevuotavaksi. Kaikkien
biisien lyriikka pyörii liikaa tyhjänpäivisyyksissä, itse asiaan ei
tahdota päästä millän. 
   Sävelpuoli on orkesterilla paremmin hankassa, vaikkei varsinaisia
tähtihetkiä sentään koeta. Useimmissa sävelkuluissa läpikuultaa
kuunnellut Rushit ja Marillionit. "Synninpäästö", on ajoittain oikealla
asialla, mutta teksti on varsin tönkkö tilitus. Myös "Katso Uudestaan"
lähtee luppavasti, mutta taas runosuoni tökkii. Väliosa on hieman korni,
mutta sitä seuraavassa taitteessa kuullaan ihan OK kitarakuviot.
"Perhosten Leikki", on herkempi pala, jossa kitaran ja kilpparin
sointuharmoniat sotivat toisiaan vastaan. Muuten biisissä on hyviä osia,
ja kokonaisuudet pysyvät ihan kivasti nipussa. 
   Häveliäästi etunimillään esiintyvistä soittajakaartista kitaristit
vetävät tarinaa suht mukaisesti. Skittasoundit on kohdallaan ja
sooloissakin ajoittain otetta. Bassokin kehittelee välillä kekseliäästi.
Joukkion epävarmin ote on rumpalilla. Tämä saa yleensä koko orkesterin
kuullostamaan kömpelöltä, ja niin tapahtuu nytkin.
   Tempoissa on pitelemistä, seiskat eivät oikein taitu ja ykkönen on
välillä haussa. Haikkapellit voisi muuten välillä polkaista kiinnikin.
Sekaista mielikuvaa ei myöskään paranna demotason rumpusoundit. Treeniä,
treeniä. 
   Kaikkein suurin työsarka pupunelikolla on kuitenkin lauluissa. Liidit
kuulostavat harrastelijamaiselta, välillä jälkipunkilta, välillä
rippileirin nuotiolaululta. Vaikka usein nuotissa pysytäänkin, itse
soundi on kelmeä. Fraseeraus on huolimatonta, ja mukana on paljon
suoranaisia mokia. Suosittelen rankkaa itsetutkiskelua, mahdollisesti
jopa osuvia lisäyksiä orkesterin kokoonpanoon. Ja treeniä, treeniä. 
   Orkesterin saate kertoo biisimateriaalia olevan vaikka millä mitalla.
Hyvä lähtökohta, tilanne voisi olla toisinkin. Jänöjen vahvat puolet
ovatkin biisirakenteissa ja sujuvissa kokonaisuuksissa. Toteutus vain
vaatii rajusti lisää yhteissoittoa. Ja treeniä, treeniä. 

- Progevaari

Kotisivujen sisältö: / The info of the homepages:

Sähköjänikset