Mike Oldfield

Mike Oldfield on monipuolinen multi-instrumentalisti joka aloitti uransa 1970-luvun alussa.

Mike Oldfield äänitti kotistudiossaan ensimmäisen levynsä nauhalle soittaen itse kaikki muut instrumentit paitsi rummut ja joitakin puhaltimia. Tämän jälkeen hän rupesi sitten tarjoamaan sitä eri levy-yhtiöille. Yksikään ei ollut kunnolla kiinnostunut. Viimein Oldfield päätyi Virgin-levy-yhtiön puheille joka päätti julkaista levyn mutta teki Mike Oldfieldin kannalta huonon sopimuksen.

Levystä tuli hitti. Virgin myi sitä valtavat määrät ja Mike Oldfield ei saanut levyn myynistä juuri mitään. Oldfield yritti jäkikäteen muuttaa sopimusta mutta se ei onnistunut. Näin Oldfield kypsyi Virginiin ja vaihtoi levy-yhtiötä. Yksikään Oldfieldin myöhemmin tekemistä levyistä ei ole yltänyt Tubular Bellsin massiivisen suosion tasalle.

Tubular Bellsin suondimaailmaa kuvaa se, että Mike Oldfield lähti 1979 kiertueelle "big bandin" kanssa johon kuului sata henkeä, mukana mm. suomalainen basisti Pekka Pohjola, jonka levyn "Keesojen Lehto" Mike Oldfield vuonna 1977 tuotti ja jossa hän soittaa eri instrumentteja. Sadan hengen orkesteri osottautui niin kalliiksi, että Oldfieldille jäi velkoja kyseisestä tapahtumasta. Myöhemmin onkin Oldfield rundannut vain noin viiden hengen bändin kanssa.

Oldfieldin riveistä on noussut suosioon soolouralle lähtenyt Maggie Riley, jonka Oldfieldin palveluksessa laulama kappale "Moonlight Shadow" oli suuri hitti. Oldfieldin musiikkia on myös käytetty "Manaaja"-elokuvassa samoin kuin Neil Hardwickin mainiossa perusenglannin opetussarjassa "Hello Hello Hello - the Cat Is in the Moon".

Mike Oldfieldin tuotanto on tasaisesti hyvää. Upeimmillaan hän on kenties yhdistäessään "Crises"- ja "Discovery (and the Lake)" -levyillä perinteisen rockin ja voimakkaan progen yhteyksiä. "Tubular Bells" on tietenkin alansa klassikko, ja siinä Oldfield suorastaan tuhlailee melodianpätkiä sinne tänne. "Amarok" on taas paluuta progen suuntaan, jossa Oldfield tekee jo pilaa itsestään käyttämällä soittiminaan mm. ovikelloa ja puhelinluetteloa.

Mike Oldfieldin taustamiehitys on vaihdellut runsaasti hänen uransa aikana ja koska mies kerran osaa soittaa itse verraten hyvin monia eri instrumentteja vaikka hänet tunnustetaankin erityisesti kitaristina en mainitse tässä yhteydessä taustamuusikkoja. Kovia jätkiä ja giltsejä kaikki, kuitenkin.

Julkaisut

Tubular Bells (1973)
Hergest Ridge (1974)
Ommadawn (1975)
Boxed (1977)
Incantations (1978)
Exposed (live) (1979)
Platinium (1979)
QE2 (1980)
Five Miles Out (1982)
Crises (1983)
Discovery (and the Lake) (1984)
The Killing Fields (soundtrack) (1984)
The Complete (kokoelma) (1985)
Islands (1987)
Earth Moving (1989)
Amarok (1990)
Heaven's Open (1991)
Tubular Bells II (1992)
Elements (best of Mike Oldfield) (1993)
The Songs of Distant Earth (1994) (Arthur C. Clarken kirjan mukaan -JJazz)

© JJazz